Marseille kutsuu

Suomalaiseen kahdeksasta neljään tai vastaavaan työrytmiin tottuneelta tuntuu hassulta, että Ranskassa on työpäivissä usein tauko klo 12-14. Moni pieni liike ja esim. postitoimistot ovat kiinni keskellä päivää. Niin myös tämä Marhaban-keskus. Joskus käyn “kotona”, mutta joskus jään toimistolle opiskelemaan, käyn kaupassa jne. Tai vaikka kaffella! Ranskan kieli sujuu ehkä vähän paremmin kuin tänne tullessa, mutta väärinkäsityksiä sattuu joskus eikä kovin pitkiä tarinointeja jaksa keskittyä kuuntelemaan. Sitten on niitä muita kömmähdyksiä, jotka johtuu ehkä ihan vaan hajamielisyydestä.  Olin menossa toista kertaa yhteen paikkaan, jossa piti alkaa palveluseteleiden jakelu. Jono ovella oli jo pitkä ja menin suoraan ovelle. Isokokoinen mies oli vastassa.   - Huomenta, olen tulossa tänne töihin, olen vapaaehtoinen. - Anteeksi mutta kenen kutsumana? - No Mélanien, johtajan. - ?? Tämä on Marokon konsulaatti.  Aha, okei, se olikin viereinen ovi...Mies hymähti kun tajusin mokani. Menin kolkuttel

  Pari viikkoa Marhabanissa ja Marseillessa on menny tietysti niihin tutustuessa, ja mukavaa se onkin ollu. Olen kävelly lähes joka kerta matkan kotoa toimistolle ja takas, reilut pari kilsaa,  koska siten näkee paikkoja ja on mukava seurata ihmisiä kadulla. Ja mikä on ollu kävellessä, kun lämpötila on ollu reilut 20 astetta melkein ekat kaks viikkoa, viime päivinä on satanut. Ei  toi lämpö täällä tähän aikaan ihan normaalia ole, mutta en valita! Ranskalainen liikennekulttuuri huvittaa vaikka sen tiesi jo etukäteen: mopoautoja on parkkeerattu poikittain kadun varteen, Pösöt on pysäköity suojatien päälle (ei inva-merkkiä tai mitään)  ja tööttäilyjä saa autot heti jos vähän hidastaa. En ihan hevillä istuisi ratin taa!  Mun asunto on ollut vähintään yhtä kiva kuin ajattelinkin, tilava ja siisti. Liikenteen melu on siedettävä, ainakin jos pitää ikkunat kiinni. Pakko on tosin tuulettaa välillä, mitään muuta ilmanvaihtoa  ei täällä ole. Pyykit ripustetaan narulle ikkunan ulkopuolelle kuivuma