Liikuntatunnit pääsi alkuun ja loistava sali motivoi omaa kuntoilua

Suomalaiseen kahdeksasta neljään tai vastaavaan työrytmiin tottuneelta tuntuu hassulta, että Ranskassa on työpäivissä usein tauko klo 12-14. Moni pieni liike ja esim. postitoimistot ovat kiinni keskellä päivää. Niin myös tämä Marhaban-keskus. Joskus käyn “kotona”, mutta joskus jään toimistolle opiskelemaan, käyn kaupassa jne. Tai vaikka kaffella!

Ranskan kieli sujuu ehkä vähän paremmin kuin tänne tullessa, mutta väärinkäsityksiä sattuu joskus eikä kovin pitkiä tarinointeja jaksa keskittyä kuuntelemaan. Sitten on niitä muita kömmähdyksiä, jotka johtuu ehkä ihan vaan hajamielisyydestä. 

Olin menossa toista kertaa yhteen paikkaan, jossa piti alkaa palveluseteleiden jakelu. Jono ovella oli jo pitkä ja menin suoraan ovelle. Isokokoinen mies oli vastassa.  

- Huomenta, olen tulossa tänne töihin, olen vapaaehtoinen.

- Anteeksi mutta kenen kutsumana?

- No Mélanien, johtajan.

- ?? Tämä on Marokon konsulaatti. 

Aha, okei, se olikin viereinen ovi...Mies hymähti kun tajusin mokani. Menin kolkutteleen viereiselle ovelle ja sisäänpääsy olikin helpompaa...

Olen päässyt ohjaamaan ensimmäiset liikuntatuntini! Ensimmäinen oli naisten ompelu- ja keskustelukerhossa, jossa oli koolla noin 13 naista, varmaan lähes yhtä monesta maasta. Olin vähän yllättänyt, että kaikki yhtä lukuunottamatta tulivat innolla mukaan. Monellakaan ei taida olla kokemusta muusta liikunnasta kuin kävelemisestä ja helpohkosta joogasta. Siksi suunnittelin kevyitä liikkeitä, joista kuitenkin tuli hieman lämpöä kehoon. Lopuksi venyteltiin. Yksi naisista pyysi myös näyttämään vatsalihasliikkeitä, ja kokeilimme niitä lattialla. He toivoivat uusintaa, joten luvassa on varmaan ainakin kerran viikossa tällainen liikuntahetki rauhallisen musiikin tahtiin. Kiva juttu!

Myös lastenkerhossa vedin muutaman liikunnallisen leikin, ja hauskaa tuntui olevan. Joillekin sääntöjen noudattaminen on vähän hankalaa, mutta isompia kahnauksia ei tullut. Suurin osa ajasta oltiin kadulla, ihmiset väistelivät kisaavia lapsia. Välipalaksi lapsille tarjotaan esimerkiksi pähkinä-suklaavoilla päällystettyjä patonginpaloja. Ei ehkä terveellisintä, mutta kelpaa useimmille. Kasviksia kuitenkin syödään muilla aterioilla.

Moni on muuten kysellyt, onko ruoka Suomessa paljon kalliimpaa, mutta mun mielestä hinnat on tosi samat. Vähän vaihtelua on eri tuotteiden kohdalla mutta kauppalasku on varmaan tosi samaa luokkaa kuin Suomessa, jos ostaa suunnilleen samoja juttuja. Näkkäriäkin täältä saa, tavallista ruisleipää ei varmaan mistään. 

Pari viikkoa sitten löysin vihdoin kuntosalin itselleni. Parista paikasta ei vastattu viesteihin. Ei ilmeisesti kiinnostanut, kun kerroin että olen täällä vain joulukuun puoliväliin. Tämä sali onkin tosi mukava, ja parasta siellä on virtuaalitunnit. 1-2 hengen huoneissa voi valita kaikenlaisia ja eripituisia tunteja nyrkkeilystä voimajoogaan, vatsatreenistä bailatinoon ja pilatekseen. Tavalliset laitteetkin löytyy ja naisille oma pieni osasto, mutta noi virtuaalitunnit on mun suosikkeja! Pukukopit ja suihkut on yksityisiä, johtuu varmaan siitä että joistakin kulttuureista tuleville alastomuus muiden edessä ei ole yhtään niin luonnollista ku vaikka meikäläisille.  

Kulttuurielämästä yksi hauska esimerkki on kahden naisen show, joka kiersi erästä parkkipaikkaa. Molemmat naiset oli pyörien päällä, toinen lauloi, toinen soitti flyygeliä. Tapahtuma keräsi vähitellen kymmeniä ihmisiä seuraamaan ja laulamaan mukana. Pieni säikähdys koettiin, kun joku heitti esiintyjien ja yleisön keskelle paukkupommin. Korvat meni lukkoon hetkeksi, mutta esitys jatkui pienen hämmingin jälkeen. Kaikki ei ole niin ihastuneita kulttuurista joka tulee ihmisten pariin. En sitten tiedä, kuinka yleistä tällaiset häiriöt ovat. 

 

Viimeksi kerroin ranskalaisesta liikennekulttuurista ja villistä pysäköimisestä. Tässä yksi tapa parkkeerata mopoauto. Saiskohan siitä Suomessa sakkoja?