Kotiin oli kiva tulla mutta kannatti ehdottomasti lähteä

Marseille jäi taakse pari viikkoa sitten. Kaksi kuukautta kului nopeasti ja koska kaikki sujui hyvin, ei kauheaa koti-ikävää ollut. Silti oli tietty mukava palata Suomeen, kuten aina reissuilta! 

Pari viikkoa ennen kuin lähdin tuli mietittyä, mitä joutuu jättämään. Monia tuttuja oli ehtinyt parissa kuukaudessa tulla ja olisi ollut mukava tutustua ihmisiin vielä paremmin. Uusia työtehtäviäkin alkoi löytyä ja olisi ollut myös yksi naisten ryhmä, joka oli vasta aloittanut liikuntatunnit ja johon pääsin kerran ohjaamaan tuntia. Olisin mielelläni jatkanut niitä, mutta aika loppui kesken! 

Tuo tunti oli aika jännittävä, koska en tiennyt kovin tarkkaan, minkä verran osallistujat olivat käyneet jumpissa tai muuten harrastaneet liikuntaa. En ollut tavannutkaan osallistujia aiemmin. Mutta hyvin se meni, kun teki suunnitelman ja sovelsi sitä sitten sen mukaan, mitä naiset toivoivat ja millaisiiin liikkeisiin he olivat tottuneet. Hekin tuntuivat tykkäävän. 

Useimmat tietää, että liikkuminen on monella tavalla hyväksi mutta itse he eivät välttämättä lähde salille tai jumppaan, eikä kotona jumppailu ole tyypillistä. Osalla oma kulttuuri voi olla hidasteena: kuntosalilla tulisi olla ainakin omat pukukopit ja suihkut, koska vieraiden nähden riisuutuminen ei käy. Salilla jossa itse kävin kuukauden ajan, olikin tällaisia yksilösuihkuja ja -koppeja. Niistä ei tullut otettua kuvia, mutta tässä yksi yleiskuva salista. Ei se aina yhtä tyhjä ollut!

Marseille kaupunkina oli vielä kansainvälisempi kuin olin ajatellut. Oli katuja, joissa olisi voinut erilaisten kojujen ja puheen perusteella luulla olevansa Pohjois-Afrikassa. Arabiaa kuuli paljon, mutta ei sitä tullut opeteltua, kun keskityin ranskan petraamiseen. Ehkä ensi kerralla...! Voisin hyvin palata vielä Marseilleen vaikkapa muutaman päivän lomalle, koska paljon jäi näkemättä. Koko ajan ei jaksa elää turistielämää, kun on useamman viikon paikkakunnalla. Eikä marras-joulukuussa niin kauheasti tehnyt mieli esimerkiksi läheisille saarille, joihin ei alukset kulkeneetkaan kovin usein, koska Mistral-tuuli oli usein puuskainen. Ja kylmä!

Yhtenä viikonloppuna kävin lähikaupungissa Avignonissa. Se oli symppis pieni paikka, johon saattoi tutustua kävellen. Menin mm. yhden yhdistyksen illanviettoon, jossa oli takuulla vain paikallisia. Ihmiset kummastelivat, miten olin sinne osannut, ja olivat yllättyneitä kun kerroin että bongasin tapahtuman kaupungin turistisivuilta.

 

 

 

 

 

 

 

Arvosanaksi koko jaksolle antaisin vähintään ysin, tai amisasteikolla 4 vois olla aika lähellä. Marhaban ei ollut siis liikunta-alan paikka, siitä pieni miinus jos ajatellaan ammatillista kokemusta. Mutta kokemukset jotka siitä sain, oli tosi hyödyllisiä ja tiedän nyt taas paremmin, mihin pitää kiinnittää huomiota, kun suunnittelen seuraavia ohjauksia. Rentoutta ei ainakaan voi olla liikaa, vaikka olisikin erinomainen suunnitelma - aina pitää voida soveltaa ja improvisoida ja se tekee liikunnanohjauksesta mukavan haastavaa ja fyysisen jumpan lisäksi tulee aivojumppaa! 

Suosittelisin Ranskaa maana kaikille, joilla on hiukankin kielitaitoa, sen ei tarvitse olla hyväkään. Mutta toisaalta esimerkiksi kuntosaleilla tai muissa liikuntapaikoissa englannillakin varmasti pärjää, kyllä ihmiset (nuoremmat etenkin) osaavat ja puhuvat mielellään englantia. Ihmisten kohteliaisuus ja toisten huomioiminen vaikkapa kaupoissa ja muilla julkisilla paikoilla välillä hätkähdytti. Pienestäkin hipaisusta pyydettiin anteeksi ja kiiteltiin, jos annoin tietä kapealla kujalla jollekin. Tällaiset pikkujutut jää helposti mieleen ja jättää myönteisen kuvan koko maasta. Yhtenä aamupäivänä olin mukana tavaratalon ruoka-apukeräyksessä, jollaisia on Suomessakin. Ihmiset sai ostaa kaupasta pitkään säilyviä ruokia ja hygieniatuotteita vähävaraisille. Siinäkin näki, miten auttamishaluisia ranskalaiset olivat. Muihinkin ruoka-apujakeluihin osallistuin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Autolla en lähtisi ajamaan Marseillessa vaikka olen tottunut kuski. Sen kokemuksen jätin mielelläni väliin, mutta katsotaan, josko seuraavalla kerralla kaipaa vähän lisähaastetta Ranskan-matkalle...