Lastenkerhoa ja mölkkyä opiskelijoille, niin ja kaupunkiin tutustumista

 

Pari viikkoa Marhabanissa ja Marseillessa on menny tietysti niihin tutustuessa, ja mukavaa se onkin ollu. Olen kävelly lähes joka kerta matkan kotoa toimistolle ja takas, reilut pari kilsaa, 

koska siten näkee paikkoja ja on mukava seurata ihmisiä kadulla. Ja mikä on ollu kävellessä, kun lämpötila on ollu reilut 20 astetta melkein ekat kaks viikkoa, viime päivinä on satanut. Ei 

toi lämpö täällä tähän aikaan ihan normaalia ole, mutta en valita!

Ranskalainen liikennekulttuuri huvittaa vaikka sen tiesi jo etukäteen: mopoautoja on parkkeerattu poikittain kadun varteen, Pösöt on pysäköity suojatien päälle (ei inva-merkkiä tai mitään) 

ja tööttäilyjä saa autot heti jos vähän hidastaa. En ihan hevillä istuisi ratin taa! 

Mun asunto on ollut vähintään yhtä kiva kuin ajattelinkin, tilava ja siisti. Liikenteen melu on siedettävä, ainakin jos pitää ikkunat kiinni. Pakko on tosin tuulettaa välillä, mitään muuta ilmanvaihtoa 

ei täällä ole. Pyykit ripustetaan narulle ikkunan ulkopuolelle kuivumaan. En tiiä mitä sitten, jos sataa monta päivää peräkkäin. Ei pyykätä, lapsiperheessäkään? 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eka viikolla Marhabanissa olin mukana erilaisissa kokouksissa, joiden tarkoitusta ja loppumisaikaa en yleensä tiennyt. Ei se tarkotus aina selvinnyt kokouksen jälkeenkään kyllä, kielitaito

 kun on vähän vielä ruosteessa. Osa kokoukseen osallistujista vaihtui, kukaan ei johtanut puhetta, asialistoista ei tietoakaan...Meininki on tosi epävirallista, mutta mielenkiintoista on ollut! 

 

Kuvassa vierailijaryhmä eri puolilta Ranskaa. 

 

Heti toisena päivänä pääsin apuohjaajaksi lasten kerhoon, lasten ikä 6-11-v. Siinä oli noin tunnin ohjelmanumero, jossa pelattiin joukkueittain peliä, jossa piti etsiä 

kirjekuoria toimistosta ja sen ulkopuolelta. Sitten tehtiin tehtäviä tai vastattiin kysymykseen. Tulihan siinä vähän liikkumistakin, hyppynarulla hyppimistä, maa-meri-leikkiä 

ja taisi olla punnerruksiakin. Vähän hirvittää, kun lupauduin ens kerralla vetämään jotain liikunnallista leikkiä heille, ja kesto on tosiaan se tunti. Tilat on tosi pienet eikä 

vastuuohjaaja uskalla lähteä läheiseen puistoon lasten kanssa. Saa nähdä mitä siitä tulee...Luovuus pitää pistää peliin! 

Monikulttuurisuus ei täällä ole vain klisee, vaan ihmisiä on tosiaan eri taustoista. Esim. kerhoissa ja ranskan kursseilla käy ihmisiä mm. Algeriasta, Marokosta, Albaniasta, 

Burkina Fasosta, Egyptistä. Ainakin. Ilmapiiri on lämmin ja suvaitseva sekä Marhabanissa että varmaan muutenkin, kaupungissa tuskin paljon on rasismista tietoa. Ei Marseillessa kai 

voisi asua muuten, koska tämä on niin iloisenkirjava kaupunki kulttuurien ja etnisten taustojen suhteen. Tiesittekö, että Marseille on Ranskan vanhin kaupunki, perustettu noin 600 ennen ajanlaskun alkua? 

 

Tietty oon käynyt katsastamassa jo muutaman turistipaikan, mm. Notre Dame de la Garde -kirkon, tai lähinnä näköalat sieltä. Oli hikistä ja vaivalloista kavuta mäelle, mutta sen arvoista. 

Vanha satama on myös hieno ja sieltä lähtevä katu täynnä sekä kansainvälisiä että paikallisia liikkeitä ja putiikkeja. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Oon osallistunut kahdesti kansainvälisille opiskelijoille tarkotettuun illanviettoon, jota järjestää 

yksi suomalainen nainen. Viimeksi pääsin itsekin ohjeistamaan mölkkyä ranskaksi. Siitä tuli suosittu 

peli ja ihmiset kyselivät, mistä sitä saa ostaa. Pidin myös pienen Suomi-esitelmän, käytin valmiita 

matskuja. Minulta ja toiselta suomalaiselta kyseltiin, miten me pukeudutaan kun on yli 20 pakkasta,

 jopa yli 30. Miten lämmitys toimii, puullako? No, joillakin se toimii siten, kuten meillä kotona, mutta 

kerroimme toki keskuslämmityksestä ja lämpöpumpuista. Sekä kolminkertaisista ikkunoista. Korea-ilta 

oli tosi huippu myös, pelattiin ja opeteltiin kirjoittaan oma nimi koreaksi.

 

Toimiston lähellä on tosi hyvä iso puisto, jossa näkee iltapäivisin perheitä ja lapset skuuttailevat,

 juoksevat, pyöräilevät, kiipeilevät, pomppivat trampoliinilla ym. Eli kyllä he liikkua osaa ja tykkää, vaikka

 kuulemma kouluissa ei ole tiloja liikkua, pitää aina lähteä jonnekin muualle. Siksi moni ei osaa yli 10-vuotiaanakaan 

pelata joukkuepelejä, koska ei sitä pysty harjottelemaan. Marseille on niin täyteen rakennettu, ilmeisesti. 

 

Tän viikon keskus on kiinni, täällä on kahden viikon syysloma koululaisilla (viime viikko oli jo). Niinpä minäkin pidän vapaata 

ja käyn katselemassa lähiseutua. Hienon näköiset “kalankit”, kalkkikiviset jyrkät kalliot, jotka muodostaa merenlahtia ja joiden välissä menee polkuja. 

Elokuvakaupunki Cannes olisi myös lähellä ja useita kuulemma kivoja pikkukaupunkeja. Katsotaan mihin aika riittää!